Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1681. Lasinvalmistus vakiintui ja laajeni maassamme kuitenkin vasta 1700-luvun puolivälistä lähtien kun lasi-ikkunat yleistyivät eri yhteiskunta piireissä. 

Lasitehtaat olivat 1800-luvun puoliväliin asti pieniä ja niitä oli paljon. Useimmat toimivat vain muutamia vuosia tai vuosikymmeniä: Tämä johtui nopeista suhdanne vaihteluista, lasitehtaiden paloherkkyydestä ja ammattitaitoisen työvoiman puutteesta. 1900-luvun alkuun asti tärkeimmät tuotteet olivat ikkunalasi ja pullot. Kotimaan kysyntä oli vaatimatonta, joten pääosa lasista meni vientiin. Esimerkiksi Ruotsin vallan loppuaikoina yli puolet ikkunalasista vietiin Ruotsiin ja Vanhan Suomen tehtaat suuntasivat tuotantonsa Venäjälle.

Suomen lasiteollisuuden energialähteenä oli puu. Tehtaiden polttopuunkulutus oli mittavaa, joten puun hankintamahdollisuudet ja hinta säätelivät tehtaiden toimintaa. Koska puun kuljetus tuli kalliiksi, tehtaita pyrittiin perustamaan sinne, missä oli polttoainetta. 1800-luvun lopulla havaittiin, että taloudellisesti järkevin polttoaine oli sahojen jätepuu. Tehtaat pyrittiin sijoittamaan sahojen läheisyyteen. Toimintaedellytysten kannalta tärkeäksi muodostuivat myös liikenneyhteydet. Ihanteellinen sijoituspaikka oli rautatien tai kuljetusten kannalta soveliaiden vesireittien lähellä.

Miehikkälän lahjoitusmaa siirtyi vuonna 1853 kaartinkapteeni Apollon Alftanin omistukseen. Lahjoitusmaahan kuuluvilla mittavilla metsävaroilla ei ollut itsessään juurikaan kauppa-arvoa, mutta omavaraisuus polttopuun suhteen muodosti erinomaisen pohjan lasitehtaan perustamisella.

Alftan anoi  lasitehtaan perustamisoikeutta vuonna 1860. Sippolalaisen Saveron lasitehtaan hyttimestari tarkasti tehtaan aiotun sijoituspaikan ja totesi, että rapakivialueen rautapitoinen hiekka sopi lähinnä pullojen ja heikkolaatuisen ikkunalasin valmistukseen.

Tehtaan perustamisoikeus myönnettiin 23.1.1861 ja rakennustyöt aloitettiin samana vuonna. Tehtaaseen rakennettiin kaksi sulatusuunia, kaksi kalsinointiuunia ja kymmenen kuivatusuunia. Työntekijöitä oli yli 30, ensimmäiset ammattimiehet olivat saksalaisia. Tehtaan toiminta käynnistyi syksyllä 1861.

Kalliokoskella keskityttiin ikkunalasin valmistukseen. Valmistusprosessissa tarvittava hiekka laivattiin Laatokalla. Parempilaatuisen hiekan tuonti mahdollisti korkeatasoisen lasin valmistuksen ja Kalliokosken ikkunalasi saikin pian palkintoja erilaisissa kansainvälisissä maatalous- ja teollisuusnäyttelyissä. Tehtaan vuosituotanto oli yli 5000 ikkunalasilaatikkoa ja menekki oli erinomainen.

Tehtaan perustaminen vaati investointeja. Alfthan pyrki peittämään kuluja nostamalla lahjoitusmaan lampoutien veroja. Rahan ja maataloustuotteiden lisäksi viljelijöiden piti tehdä myös päivätöitä. Lampoudit eivät hyväksyneet kasvavia vaatimuksia vaan laativat Venäjän keisarille valituskirjeen jossa mm. toivoivat ”Teidän Keisarillista Majesteettianne ja isän maan rakastavi Waltio Säätyjä auttamaan meitän kylän asuiten Ulos maksut kohtuullisella järjestyksellä asetta, ettei joka vuosi korotettaisi Ylöllisin määrin”.

Senaatti, joka käsitteli tämän tyyppiset valitusasiat, ei kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin, koska lampoudit olivat aikanaan kieltäytyneet tekemästä maidensa hallintaoikeutta koskevia sopimuksia lahjoitusmaaisännän kanssa. Vaikka tällaiset sopimukset olisivat yhtäältä estäneet verojen mielivaltaisen korottamisen, olisi niiden allekirjoittaminen samalla merkinnyt sitä, että lampoudit olisivat virallisesti luopuneet vaateistaan saada perintömaansa takaisin. Lampoutien verovalitus ei tuottanut tulosta. Voidaan kuitenkin otaksua, että se omalta osaltaan, muiden valitusten joukossa, vauhditti valtion toimia lahjoitusmaa kysymyksen käsittelyssä.

Allftanin ponnisteluista huolimatta tehtaan hyvä myyntitulos ei riittänyt kattamaan kuluja. Velkakierre syveni ja Alftan ajautui vararikkoon vuonna 1867. Lasitehdas siirtyi Alftanin konkurssihuutokaupassa pietarilaiselle kauppiaalle Maximilian Erlenbachille, jonka ajatuksena oli ikkunalasin vienti Venäjälle oman liikkeensä välityksellä. Tehtaan isännöitsijäksi tuli Franz Luecke, saksalaista syntyperää oleva  Venäjälle muuttanut ikkunalasin puhaltaja. Erlenbachin Luecken kaudella Kalliokosken tuotanto putosi 1000:een laatikkoon vuodessa. Kun toiminta ei muodostunut kannattavaksi, Erlecbach myi tehtaan vuonna 1874. Uusi omistaja oli saksalaissyntyinen kreivi Mengden, Miehikkälän lahjoitusmaan silloinen omistaja.

Kreivi Georg Mengden oli ylennyt Venäjän armeijassa kenraalimajuriksi ja hänen vakituinen asuinpaikkansa oli Pietari. Tehtaan johtoon ja päivittäiseen päätöksentekoon liittyvistä asioista vastasi suomalaissyntyinen isännöitsijä. Tehtaanomistaja suoritti aika ajoin lähinnä metsästysretkiin ja seurapiiritilaisuuksiin yhdistettyjä tarkastuskäyntejä Kalliokoskelle. Mengdenin ajasta kertovat tarinat elävät edelleen miehikkäläläisessä suullisessa perinteessä. Kerrotaan kreivin metsästysretkellä mieltyneen Kotjärven itäpuolella olevalla kalliolla avautuvaan maisemaan ja todenneen, että paikka oli sovelias huvilalle. Rakennustyöt aloitettiin seuraavana talvena. Hirret tulivat lahjoitusmaan metsistä ja ikkunalasit omalta tehtaalta. Huvila oli miehikkäläläisittäin ennennäkemättömän suureellinen. Päärakennus kohosi parinsadan metrin päähän rannasta olevalle harjuanteelle. Rakennuksessa oli yli 30 huonetta. Tapetoidut huoneet, vesijohto ja vesiklosetti tekivät rakennuksesta modernin ja ylellisen. Puitteet soveltuivat erinomaisesti säätyläiselämään kuuluvien seurapiiritilaisuuksien järjestämiseen.

Mengdenin kaudella tehtaan isännöitsijänä toimi Otto Karlsson ja kirjanpitäjänä Karl Kärkkäinen. Vaikka johto siirtyi suomalaisiin käsiin, tehtaan tuotannolliset työntekijät olivat edelleen saksalaisia eikä tähän asiantilaan ollut helppoa saada muutosta. Isännöitsijä Karlssonin suunnitelmat suomalaisten lasinpuhaltajien koulutuksen aloittamisesta kilpistyivät saksalaisten ammattimiesten uhkaukseen joukkoerosta.

Lasitehdas paloi vuoden 1877 kesällä. Valtio lunasti lahjoitusmaan Mengdeniltä ja maan omistusoikeus palasi pääosin talonpojille, osa maista jäi valtion haltuun. Mengden rakennutti lasitehtaan syksyyn mennessä uudelleen, mutta ajautui vähitellen ylitsepääsemättömiin taloudellisiin vaikeuksiin. Mengden asetettiin vuoden 1883 syyskäräjillä konkurssin. Lasitehtaan toiminta seisahtui lähde kymmeneksi vuodeksi ja sen työväki siirtyi Kotkaan: Pitkäkosken saha ja mylly kuuluivat samaan konkurssipesään ja toiminta seisahti niidenkin osalta. Konkurssihuutokaupassa lasitehdas sahoineen siirtyi Suomen Yhdyspankin ja Vaasan Osakepankin yhteisomistukseen, ja vuodesta 1889 alkaen Virolahden höyrysaha Oy:lle. Mengdenin metsälinna purettiin ja sen materiaalit päätyivät uusikäyttöön lähialueille.

Vuonna 1891 K.A.Sandsjoe ja J.E.Segerberg ostivat tehtaan. Vuotaa myöhemmin tehtaasta muodostettiin Kalliokoski Glasbruks Ab-niminen osakeyhtiö. Tuotanto kasvoi nopeasti 6000:een laatikkoon vuodessa, ja vuosisadan vaihteessa määrä oli noussut jo 8700:een laatikkoon vuodessa. Tehtaan isännöitsijänä toimi ruotsalaissyntyinen Evald Sandelin.

1910-luvulla toimitusjohtajaksi tuli Hjalmar Sandsjoe, joka johti tehdasta sen 1930-luvulla tapahtuneeseen lakkautumiseen saakka. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen ei bvaikuttanut juurikaan tehtaan toimintaan, mutta Venäjän vallankumouksen myötä levottomuudet ja lakot levisivät myös tehtaalle. Itsenäisyyden ajalla alkoi Suomen ikkunalasiteollisuuden voimakas kehittäminen. Myös Kalliokosken tehdas liittyi vuonna 1919 Ikkunalasi Oy-nimisen yhtymän osakkaaksi.

Tehtaan palo vuonna 1920 pysäytti toiminnan puoleksitoista vuodeksi ja Kalliokosken sijaan käynnistettiin Skinnarvik. Kun samana vuonna myös Raumalla paloi lasitehdas, Kalliokosken käynnistäminen tuli ajankohtaiseksi. Uusi tehdas rakennettiin tiilestä. Tuotanto käynnistyi vuoden 1922 alusta ja kasvoi pian ennätysmäisiin mittoihin. Vuonna 1928 tehtaalta lähti 16650 laatikkoa ikkunalasia.

Vetokone keksittiin jo vuonna 1907. Koneiden käyttöönotto Suomessa tapahtui hitaasti. Koneellinen lasinvalmistus alkoi Lahdessa vuonna 1927. Uuden tehokkaan tuotantomenetelmän ansiosta syntyi ylituotantoa ja muidenkin ikkunalasitehtaiden oli siirryttävä koneelliseen valmistukseen tai lopetettava toimintansa. Perinteisistä tehtaista ainoastaan kaksi säilytti tässä vaiheessa kilpailukykynsä, Kalliokosken tehdas oli toinen niistä. Koneellisesti valmistettu lasi oli laadullisesti tasaisempaa ja tuotantokustannukset olivat alkuinvestointien jälkeen pienemmät, erityisesti polttoaine- ja työvoimakustannusten osalta. Kulutustottumukset muuttuivat vähitellen ja puhalletun ikkunalasin menekki laski. Perinteisin menetelmin toimineet tehtaat sulkeutuivat yksi toisensa jälkeen. Kalliokosken lasitehtaan tuotanto laskettiin alas vuoden 1931 syksyllä lopullisesti.

Kalliokosken lasitehtaan muistomerkki on paljastettu vuonna 1991 Kalliokoskelle. Paikan koordinaatit 60,683063°, 27,570562° (WGS84).   

 

©2019 Rooliopas Rissanen - suntuubi.com